Etelänruttojuuri Petasites hybridus

Kuva Jouko Lehmuskallio

Mykerökukkaisiin kuuluva monivuotinen ruoho. Kukintoverso kehittyy keväällä ennen lehtiä. Juurakollinen.

Varsi on  15–40 cm, hedelmävaiheessa jopa 100 cm. Varsi etenkin aluksi latvasta karvainen, punaruskea–sinipunainen.

Lehdet ovat  kierteisesti. Kukintoverson lehdet ruodittomia, suomumaisia, suikeita, kapeakärkisiä, sinipunaisia. Varsinaiset lehdet pitkäruotisia, lapa munuaismainen, jopa 50–70 cm leveä ja herttatyvinen. 

Kukat ovat  mykeröitä 15–50, tanakkana, terttumaisena ryhmänä. Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä).

Kukkimisaika on touko–kesäkuu.

Hedelmät ovat  kellanruskeita pähkylöitä, jonka päässä hapsihaivenia. Ei muodostu Suomessa.

Kasvupaikkoja ovat  ojanvarret, järvenrannat, pellon- ja tienpientareet, metsänlaiteet, pihat, puistot, joutomaat.

Suomessa se on vanha koristekasvi, joka esiintyy nykyisin myös luonnossamme viljelyjäänteenä ja -karkulaisena.

Valkoailakki Silene latifolia subsp. alba

Kuva Vastavalo.fi

Kohokkikasveihin kuuluva pysty kauttaaltaan pehmeäkarvainen monivuotisruoho.
Varsi on 20-60 cm yläosasta nystykarvainen.
Lehdet ovat vastakkain puikeita tai soikeita, aluslehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia.
Kukat ovat haarovassa latvakukinnossa kaksikotisesti, verhiö pullea, terälehtiä 5 valkoisia 3-5 cm kärjestä halkoisia.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat ruukkumaisia  10-liuskaisesti avautuvia kotia.
Kasvupaikat ovat jätemaakasat, kaatopaikat, pihat, hautausmaat, tienvarret ja satamat.
Valkoailakki on yöperhospölytteinen laji.

Hiirenvirna Vicia cracca

Kuva Jouko Lehmuskallio

Hernekasveihin kuuluva pitkävartinen rento tai kiipeilevä lyhytkarvainen lehdiltään parilehdykkäinen terttukukintoinen sinikukkainen monivuotisruoho.
Varsi on 20-100 cm ohut.
Lehdet ovat kierteisesti 6-12-parisesti parilehdykkäisiä tarttumakärhellisiä, lehdykät kapeanpuikeita tai tasasoukkia otakärkisiä (lehden kärki, joka päättyy piikkiin).
Kukat ovat pitkäperäisissä tiheissä usein toispuolisissa lehtihankaisissa tertuissa, teriö 10-12 mm perhomainen sininen tai sinivioletti.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat ruskeita kaljuja palkoja.
Kasvupaikkoja ovat merenrannat, kalliot, harjut, rinnemetsät, niityt, pientareet ja metsät.
Hiirenvirma on myrkyllinen. 
Hiirenvirna on tutuimpia hernekasvejamme ja yksi kaikkein yleisimmistä niittyjen lajeista.

Voikukka Taraxacum

Kuva Jouko Lehmuskallio

Sikurikasveihin kuuluva lehtiruusukkeellisia pehmeä- ja pulleavartisia iso- ja keltamykeröisiä monivuoitisruohoja.
Varsi on 3-50 cm ontto lehdetön vana.
Lehdet ovat tyviruusukkeena suikeita tai kielimäisiä pariliuskaisia joskus ehyitä.
Kukat ovat yksittäin vanojen latvassa sijaitsevissa isoissa tiheä- ja runsaskukkaisissa kullankeltaisissa mykeröissä, kaikki kukat kielikukkia.
Kukkimisaika on touko-elokuu.
Hedelmät ovat hoikkia lenninhaivenellisia pähkylöitä.
Kasvupaikkoja ovat niityt, piennar- ja joutomaat.
Suomessa on noin 500 eri voikukkalajia. Se kehittää siemenensä ilman hedelmöitystä, apomiktisesti.

Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata

Kuva Jouko Lehmuskallio

Kämmekkäkasveihin kuuluva täplikäslehtinen tähkäkukintoinen kaunis- ja vaaleanpunakukkainen monivuotisruoho.
Varsi on 20-50 cm pysty jäykähkö haaraton.
Lehdet ovat kierteisesti päältä himmeänvihreitä punaruskealaikkuisia alta harmaanvihreitä alemmat vastapuikeita tai pitkulaisia, ylemmät pienempiä kapeita teräväkärkisiä.
Kukat ovat tiheässä tähkässä varren latvassa tavallisesti vaaleanpunaisia sinipunaisin kirjailuin vastakohtaisia, huuli kannuksellinen leveä 3-liuskainen, sivuliuskat leveitä pyöreitä, keskiliuska kapeampi lyhyempi.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat pitkiä pystyjä pienisiemenisiä kotia.
Kasvupaikkoja ovat letot, korvet, suot, laiteet, kalliosoistumat kosteat niityt ja lehdot.
Maariankämmekkä on monimuotoinen, kukan väritys ja huulen muoto muuntelevat paljon.

Mustikka Vaccinium myrtillus

Kuva Jouko Lehmuskallio

Kanervakasveihin kuuluva talveksi lehtensä karistava punertavakukkainen himmeän sinimarjainen varpu.
Varsi on 10-40 cm pysty haarat särmikkäitä vihreitä.
Lehdet ovat kierteisesti lyhytruotisia 1-2,5 cm soikeita suippoja sahalaitaisia.
Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa teriö 4-7 mm ruukkumainen vihertävänkellertävä tai punaisehko.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat 6-8 mm pyöreitä mehukkaita makeita vahapeitteisiä tummansinisiä tai vahapeitteetömiä mustia marjoja.
Kasvupaikkoja ovat tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät ja korvet, myös kuivat kangasmetsät ja tunturikankaat.
Mustikka on yleisimpiä metsäkasvejamme ja lukeutuu havumetsiemme valtavarpuihin.

Lakka Rubus chamaemorus

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva matala lähes pyöreälehtinen valkokukkainen oranssinkeltamarjainen monivuotisruoho.
Varsi on 10-25 cm pysty.
Lehdet ovat kierteisesti varsilehtiä 2 munuaismaisia kurttuisia, matalaan 5-7-liuskaisia pyöreitä hammaslaitaisia.
Kukat ovat kaksikotisesti yksittäin pitkäperäisiä 2-3 cm leveitä terälehtiä 5 valkoisia.
Kukkimisaika on kesäkuu.
Hedelmät ovat keltaisia tai kullanpunaisia mehukkaita arommikkaita kerrannaisluumarjoja.
Kasvupaikkoja ovat rahkaiset suot ja  puolivarjoiset korvet.
Lakka on kaksikotinen, hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Pienillä soilla kasvustot jäävät marjattomiksi, jos molempia sukupuolia ei ole paikalla riittävästi.

Tupasvilla Eriophorum vaginatum

Kuva Värriön luontopäiväkirja

Sarakasveihin kuuluva tiiviisti mätästävä yksi-, villava- ja valkeatähkäinen heinämäinen monivuotiskasvi.
Varsi on 40-70 cm hoikka pysty (mättään laitimmaiset korret vanhemmiten nuokkuvia).
Lehdet ovat kierteisesti tyvilehdet 1-1,5 mm leveitä 3-särmäisiä vartta lyhyempiä, varsilehdet pitkä- ja väljätuppisia lavattomia.
Kukat ovat lähes pallomaisessa latvatähkässä, kukat tummanharmaiden tähkäsuomujen suojassa pieniä, kehä muodostunut useista kukinnan jälkeen pitenevistä valkeista kehäsukasista.
Kukkimisaika on touko-kesäkuu.
Hedelmät ovat soikeita pähkylöitä.
Kasvupaikkoja ovat rämeet, nevat ja korvet. Tupasvilla on soiden aikaisin kukkija. Kukkiessaan kasvi on tummatähkäinen, kehävillat kehittyvät myöhemmin.

Häränsilmä Hypochoeris maculata

Kuva Jouko Lehmuskallio

Sikurikasveihin kuuluva kookas tyviruusukkeellinen iso- ja keltamykeröinen karheakarvainen monivuotisruoho.
Varsi on 40-70 cm haaraton tai niukkahaarainen jokseenkin lehdetön.
Lehdet ovat maanmyöntäisenä ruusukkeena ruodittomia kookkaita kielimäisiä nirhahampaisia tai lähes ehytlaitaisia keskisuoni tavallisesti punertava.
Kukat ovat 3-5 cm leveissä tiheissä mykeröissä yksittäin varren ja haarojen latvassa, kehtosuomut tummanvihreitä karvaisia, kaikki kukat keltaisia kielikukkia.
Kukkimisaika on heinäkuu.
Hedelmät ovat isoja pähkylöitä, lenninlaite varrellinen sulkahaivenellinen.
Kasvupaikat ovat rinnemetsät, soraharjut ja kalliorinteet.
Häränsilmä kasvattaa maan poveen pitkän, sormenvahvuisen juurakon, jonka vararavinnon turvin se tuottaa joka kevät jopa tusinan verran ruusukelehtiä.

Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea

Kuva Wikipedia

Heinäkasveihin kuuluva kookas pystykortinen mätästävä pitkä- ja kapeakukintoinen helakanvihreä monivuotisheinä.
Varsi on 80-120 cm haaraton 2- tai 3-nivelinen.
Lehdet ovat kierteisesti 4-6-mm leveitä pehmeitä litteitä pitkä- ja kapeakärkisiä päältä harvakarvaisia, alta kiiltävänvihreitä, lehden tyvellä alapinnan keskisuonen molemmin puolin tavallisesti selvä karvatupsu, kieleke 1-2-mm pyöreäkärkinen.
Kukat ovat 10-20 cm pitkässä 1-3 cm leveässäsukkulamaisessa vaalean- tai punertavanvihreässä röyhyssä, tähkylät 1-kukkaisia 4-6 mm kaleet eripituisia, kukan tyvellä lyhyt tiheä karvatupsu,
vihne ( Heinäkasvien kukan osa. Se sijaitsee heinän tähkylässä olevan kukan ulkohelpeen eli kukan tukilehden kärkeen tai selkäpuolelle kiinnittyneenä.) pitkä esiintyöntyvä ja polvekas.
Kukkimisaika on heinäkuu.
Hedelmät ovat pieniä jyviä.
Kasvupaikat ovat kangasmetsät, lehdot, kallionliepeet ja kulo- ja hakkuuaukiot.
Metsäkastikka on valokasvi ja mm. hakkuualueilla se muodostaa kookkaita lehteviä ja monikortisia mättäitä.

Nurmitähkiö Phleum pratense

Kuva pinkka helsinki.fi

Heinäkasveihin kuuluva mätästävä tiheä- ja lieriökukintoinen monivuotisheinä.
Varsi on 40-100 cm pysty jäykkä tyvi sipulimaisesti pullistunut.
Lehdet ovat kierteisesti pitkiä 4-10 mm leveitä litteitä pitkäsuippuisia.
Kukat ovat tiheässä karheassa lieriömäisessä typäkkätyvisessä ja -kärkisessä tähkämäisessä röyhyssä, tähkylät 2-4 mm litteitä 1-kukkaisia kaleen  (Heinäkasvien kukinnon eli tähkän muodostavien osakukintojen eli tähkylöiden suojuslehti. Kaleita on kaksi, sisä- ja ulkokale.) ota n. puolen kaleen pituinen, jäykkä.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat soikeita jyviä.
Kasvupaikat ovat niityt, kylvönurmet,  pientareet, tien- ja radanvarret, pihat ja joutomaat.
Nurmitähkiön toisintonimen timotei takana sanotaan olevan Timothy-nimisen farmarin. Suomeen tullut 1700-luvulla piennar- ja ketokasviksi.

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Kuva Jouko Lehmuskallio

Asterikasveihin kuuluva pysty isomykeröinen monivuotisruoho.
Varsi on 20-70 cm haaraton tai niukkahaarainen.
Lehdet ovat kierteisesti isohampaisia alemmat vastapuikeita pitkäruotisia, ylemmät suikeita lyhytruotisia tai ruodittomia.
Kukat ovat 2,5-6,5 cm leveissä mykeröissä varren ja haarojen latvassa, laitakukat 1-2,5 cm kielimäisiä valkoisia, keskikukat keltaisia torvikukkia.
Kukkimisaika on kesä-syyskuu.
Hedelmät ovat moniharjuisia liereitä pähkylöitä.
Kasvupaikat ovat niityt, ahjot, kedot, pellot, metsänreunat, pientareet, tienvarret, nurmikot.

Myös koristekasvi.
Yhden mykerön kukinta kestää lähes kuukauden ja tiheinä ryhminä kasvaessaan päivänkakkara koristaa hyvin pitkään.

Niittyleinikki Ranunculus acris

Kuva jata.vampula.net

Leinikkikasveihin kuluva pysty myötäkarvainen, lehdiltään sormiliuskainen keltakukkainen monivuotisruoho.
Varsi on 5-100 cm.
Lehdet ovat kierteisesti ruodulliset aluslehdet 3-5-osaisia tai hampaisia liuskat ruodittomia, varsilehdet 3-osaisia hampaisia ylemmät ruodittomia.
Kukat ovat yksittäin tai haarovassa kukinnossa kukkaperät uurteettomia kukatt 1-3 cm leveitä kiiltävän kullankeltaisia terälehtiä 5.
Kukkimisaika on kesä-syyskuu.
Hedelmät ovat 2-3,5 mm lyhyt- ja käyräotaisia pähkylöitä.
Kasvupaikat ovat niityt, pientareet, pihat, metsät, rantaniityt, puronvarret ja suot.
Niittyleinikki on myrkyllinen kasvi.

Puna-apila Trifolium pratense

Kuva Jouko Lehmuskallio

Hernekasveihin kuuluva monivartinen lehdiltään 3-lehdykkäinen, punamykeröinen monivuotisruoho.
Varsi on 15-50 cm koheneva tai pysty.
Lehdet ovat kierteisesti ruodillisia kolmilehdykkäisiä, lehdykät soikeita, vaalealaikkuisia, korvakkeet puikeita ja otakärkisiä.
Kukat ovat pallomaisia perättömissä 2-4 cm leveissä kukinnoissa, verhiöntorvi ja -liuskat karvaisia, teriö perhomainen n. 1,5 cm punainen.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat pieniä avautumattomia verhiön (Kukan osa, tarkemmin kehälehtien osa, joka muodostuu verholehdistä. Se on yleensä väriltään vihreä. Se muodostuu kukan osista ensimmäisenä.) sisään jääviä palkoja. 
Kasvupaikkoja ovat niityt, pientareet, pihat, metsät rannat ja kalliot. 
Puna-apila on maailman tärkeimpiä rehukasveja.

Rantanenätti Rorippa palustris

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ristikukkaiskasveihin kuluva lehdiltään pariliuskainen pieni- ja keltakukkainen pullealituinen 1-vuotisruoho.
Varsi on 10-60 cm pysty ja haarova.
Lehdet ovat kierteisesti pariliuskaisia pitkulaisia nyhälaitaisia, päätöliuska kookas, aluslehdet ruodillisia, varsilehdet sepivätyvisiä ja korvakkeellisia.
Kukat ovat pitkissä tertuissa varren ja haarojen latvassa, terälehtiä 4, n. 2 mm, verhiön mitaisia (Kukan osa, tarkemmin kehälehtien osa, joka muodostuu verholehdistä. Se on yleensä väriltään vihreä. Se muodostuu kukan osista ensimmäisenä.) ja hailakankeltaisia. 
Kukkimisaika on kesä-elokuu. 
Hedelmät ovat 3-9 mm pulleita käyriä ja lyhytotaisia lituja.

Kasvupaikkoja ovat ojat, kosteat niityt, pellot puutarhat, joutomaat, tien- ja radanvarret. 
Rantanenätti on alkuperäinen luonnonkasvi meren, järvien ja jokien rannoila.

Piharatamo Plantago major

Kuva vastavalo.fi

Ratamokasveihin kuuluva leveän soikealehtinen, hoikkatähkäinen pieni- ja runsaskukkainen monivuotisruoho.
Varsi on 5-30 cm koheneva tai pysty jäykkä ja liereä.
Lehdet ovat tyviruusukkeena ruodillisia leveän puikeita soikeita ja silosuonisia.
Kukat ovat tiheässä pitkässä lieriömäisessä tähkässä hyvin pieniä perättömiä, terälehtiä 4, ruskeita ja kalvomaisia.
Kukkimisaika on heinä-syyskuu.
Hedelmät ovat soikeita sileitä ja monisiemenisiä kotia.
Kasvupaikkoja ovat pihat, tienvierustat, nurmikot ja pellot.
Piharatamo on lähes kaikkialle maapallolla ihmisen mukana levinnyt kasvi. Se kestää hyvin tallausta  ja on sitkeä kasvi.