Maitohorsma Epilobium angustifolium

Kuva Wikipedia

Horsmakasveihin kuuluva kookas monilehtinen iso-, purppuranpuna- ja runsaskukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 50-150 cm haaraton usein etenkin yläosasta punertava.
Lehdet ovat kierteisesti tiheässä ruodittomia suikeita ehytlaitaisia ja alta siniharmaita.
Kukat ovat pitkässä latvatertussa hieman vastakohtaisia, terälehtiä 4, purppuranpunaisia, n. 1-2 cm kukkalehtien muodostaman hoikan putken päässä, luotti 4-liuskainen.
Kukkimisaika on heinä-elokuu.
Hedelmät ovat pitkiä hoikkia 4-liuskaisesti avautuvia kotia.
Kasvupaikat ovat metsien aukkopaikat, kulo- ja hakkuualueet, pientareet ja joutomaat.
Maitohorsma on tyypillinen pioneerikasvi, paljaan maan ensimmäisiä valloittajia. Se levittäytyy voimakkaan juurakkonsa avulla. Myös suurista kasvustoista lentelee loppukesän tuulisilla ilmoilla pilvittäin haivenellisia siemeniä. Kevyet siemenet kulkeutuvat jokseenkin kaikkialle ja ovat ensimmäisinä valtaamassa hiljattain paljastuneita alueita.
Maitohorsman ohella luonnossamme kasvaa 17 muutakin horsmalajia. Maitohorsma on karujen maiden komeimpia kasvejamme.

Suokeltto Crepis paludosa

Kuva Luopiosten kasvisto

Sikurikasveihin kuuluva ohutlehtinen kalju melko suuri- ja keltamykeröinen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 40-70 cm ja haaraton.
Lehdet ovat kierteisesti, aluslehdet kookkaita palteisesti ruodillisia, lapa vastapuikea tyveltä isohampainen, kärjestä nirhalaitainen, ylemmät varsilehdet kapeanpuikeita, sepiviä (ruoditon lehti, jonka lavan tyviosa ympäröi vartta).
Kukat ovat pitkäperäisissä n. 3 cm leveissä mykeröissä, mykeröstö huiskilomainen, kaikki kukat keltaisia kielikukkia, kehdossa mustia nystykarvoja.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat moniharjuisia lenninhaivenellisia pähkylöitä.
Kasvupaikat ovat lähteiköt, rehevät purovarret, ruohoiset lehto- ja lettokorvet.
Suokeltto on ravinteisuutta vaativa kasvi, joka ei siedä liiallista maaperän happamuutta eikä seisovaa hapetonta vettä. 

Metsäkorte Eguisetum salvaticum

Kuva Kolumbus

Kortekasveihin kuuluva nivelikäs runsashaarainen pehmeä vaaleanvihreä monivuotinen sanikkainen.
Varsi on pysty kesäverso 30-50 cm viistolatvainen itiötähkätön, vihertävissä tupeissa 3-6 leveää punaruskeaa hammasliuskaa, haarat haarovia ohuita, siroina tiheinä kärjestä alaskaartuvina kerroksina, kevätverso punaruskea itiötähkällinen, joka kasvaa myöhemmin kesäverson kaltaiseksi.
Itiöimisaika on touko-kesäkuu.
Itiöpesäkkeet ovat verson latvan käpymäisessä itiötähkässä.
Kasvupaikat ovat korpimaiset metsät, korvet, tuoreet kangasmetsät, kosteat hakkualueet, raivatut niityt, tienvierustat, ojanvarret, laitumet ja pellot.
Pääasiallisesti metsäkorte käyttää leviämiseen laajaa juurakkoaan, joka saattaa painaa jopa 100 kertaa enemmän kuin maanpäällinen kasvusto.

Nurmitädyke Veronica chamaedrys

Kuva Jouko Lehmuskallio

Naamakukkaiskasveihin kuuluva ohutvartinen puikealehtinen melko kookas- ja sinikukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 10-30 cm kahta sivua pitkin karvainen.
Lehdet ovat vastakkain, alimmat lyhytruotisia, ylemmät ruodittomia puikeita tylppätyvisiä isohampaisia molemmin puolin karvaisia.
Kukat ovat harsuissa veltoissa 4-12 cm pitkissä lehtihankaisissa tertuissa, kukkaperä tukilehteään pitempi, teriö lyhyttorvinen ratasmainen 10-12 mm leveä 4-liuskainen taivaansininen ja keskeltä valkoinen.
Kukkimisaika on touko-elokuu.
Hedelmät ovat munuaismaisia verhiötä (kukan osa, tarkemmin kehälehtien osa, joka muodostuu verholehdistä) lyhyempiä, karvaisia ja litteitä kotia.
Kasvupaikat ovat kalliorinteet, rinnemetsät, niityt, pientareet ja lehdot.
Nurmitädyke avaa siniset kukkansa jo toukokuussa. Tädykkeen yhden kukan elinikä on lyhyt, aamulla avautuvan, meden täyttämän kukan teriö on loistavan sininen vain yhden päivän, seuraavana päivänä se alkaa jo lakastua,  ja varisten illan tullen maahan. Nurmitädykkeen sininen väri on voimakkuudessaan ja syvyydessään  ainutlaatuista Suomen luonnossa. Kukan sävyä luonnehditaankin taivaansiniseksi.

Kultapiisku Solidago virgaurea

Kuva Metsätalouden verkkokoulu

Asterikasveihin kuuluva pysty soikealehtinen runsas- ja keltamykeröinen monivuotisruoho.
Varsi on vankka 5-100 cm usein punaruskeansävyinen.
Lehdet ovat kierteisesti tyvilehdet ruodillisia soikealapaisia harvaan sahalaitaisia, varsilehdet ruodittomia tyvilehtiä pienempiä ja kapeampia.
Kukat ovat 1-2 cm leveissä mykeröissä, mykeröstö lieriömäinen tai kekomainen lyhyt- ja pystyhaarainen, laitakukat kielikukkia, keskimmäiset torvikukkia, kaikki kukat keltaisia.
Kukkimiasaika on heinä-syyskuu.
Hedelmät ovat hapsihaivenellisia pähkylöitä.
Kasvupaikat ovat lehtomaiset metsät, metsänlaiteet, niityt, pientareet, kalliorinteet ja rannat.
Kultapiisku kuuluu Suomen yleisimpiin kukkakasvilajeihin. Kukkiakseen kultapiiskun on saavutettava tietty minimikoko ja hakkuun jälkeen metsän varjossa kasvaneet kasvit saattavat yhtäkkiä kukkia runsain joukoin.

Suokorte Eguisetum palustre

Kuva Luopioisten Kasvisto

Kortekasveihin kuuluva ohutvartinen nivelikäs epäsäännöllisesti haarova lehdetön pehmeä monivuotinen sanikkainen.
Varsi on pysty 20-40 cm niukkahaarainen vihreissä tupissa 5-10 kapeaa tummaa vaaleareunaista hammasta, haarojen alin nivelväli on varren tuppea lyhyempi.
Itiöimisaika on kesä-elokuu.
Itiöpesäkkeet ovat verson latvan käpymäisessä itiötähkässä.
Kasvupaikat ovat suot, korvet, lettorämeet, lähteikköiset paikat, tien- ja radanvarret, ojat, turvepohjaiset pellot ja laitumet.
Suokorte on myrkyllinen ja rikkaruohona hankala, koska sen juurakko kasvaa syvällä maassa.

Mesiangervo Filipendula ulmaria

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva runsaslehtinen lehdiltään parilehdykkäinen tiheäkukintoinen runsas- ja vaaleakukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 50-120 cm.
Lehdet ovat kierteisesti aluslehdrt 20-40 cm, varsilehdet pienempiä alta sinertävänharmaita 3-5-parisesti päätöparisia, lehdykät soikeita kahteen kertaan sahalaitaisia, kärkilehdykkä muita isompi 3- tai 5-jakoinen, lehdyköiden välissä pieniä välilehdyköitä.
Kukat ovat pitkässä 5-25 cm runsaskukkaisessa kerrannaishuiskilossa tuoksuvia, terälehtiä 5, kellanvalkeita 3-4 mm.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat kierteisiä pähkylöitä.
Kasvupaikkoja ovat rannat, purovarret, lehdot, lehtokorvet, letot, lähteiköt, niityt, laitumet, pellot ja tienvarsiojat.
Mesiangervon varttuminen kukkimisikään kestää jopa 9–10 vuotta, mutta kukinta onkin näyttävä.  Kukinnon imelä, hieman vaniljamainen tuoksu houkutteleekin pölyttäjähyönteisiä.

Peltosaunio Tripleurospermum inodorum

Kuva Vampula

Asterikasveihin kuuluva lehdiltään tillimäinen ja kukiltaan päivänkakkaramainen 1-vuotisruoho.
Varsi on koheneva tai pysty vihreä 20-80 cm.
Lehdet ovat kierteisesti 2-3 kertaan rihmamaisen kapealiuskaisia.
Kukat ovat varren ja haarojen latvassa 3-5 cm leveissä mykeröissä, kehtosuomut (mykerökukkaisten lukuisista pienistä kukista koostuvaa mykeröä suojaava rakenne) vaaleanruskealaitaisia, mykeröpohjus matalan kekomainen, keltainen torvikukkainen, laitakukat valkoisia 10-14 mm kielimäisiä. 
Kukkimisaika on kesä-lokakuu.
Hedelmät ovat litteitä ja pitkän neliömäisiä pähkylöitä. 
Kasvupaikat ovat nurmiviljelmät, pellot, pihat, tienvierustat ja joutomaat.
Peltosaunio on voimakas rikkaruoho, koska sillä on runsaasti siemeniä, jopa kymmeniä tuhansia kasviyksilöä kohti.

Rauduskoivu Betula pendula

Kuva Jouko Lehmuskallio

Koivukasveihin kuuluva kookkaaksi kasvava suorarunkoinen alhaalta tavallisesti halkeilevakaarnainen ylempää vaaleatuohinen lehtipuu.
Varsi on paksu 8-25 m tyvikaarna tumma halkeileva, nuoret vuosikasvaimet kaljuja nystermäisiä (lyhyiden, kovien kasvannaisten peittämä), oksat yläviistoja, kärjet vanhemmiten rippuvia. 
Lehdet ovat kierteisesti ruodillisia ehyitä, lapa kolmiomainen pitkäsuippuinen, kalju ja toistamiseen sahalaitainen.
Kukat ovat hede- ja emikukkia eri norkoissa, hedenorkot pitkiä riippuvia, eminorkot pystyjä ja myöhemmin riippuvia.
Kukkimisaika on huhti-kesäkuu.
Hedelmät ovat pieniä litteitä siivekkäitä pähkylöitä, 3-liuskaisten hedelmänorkkosuomujen sivuliuskat ovat takaviistoon tai sivulle siirottavia. 
Kasvupaikat ovat kalliot, rannat, kuivat ja tuoreet kangasmetsät, harjut, ojitetut suot, erilaiset reunapensaikot. Käytetään myös koriste- ja viljelypuuna.
Koivuja on nelisenkymmentä lajia, puita, pensaita ja varpuja. Rauduskoivu on Suomen kansallispuu.

Kangasmaitikka Melampyrum pratense

Kuva Jouko Lehmuskallio

Naamakukkaiskasveihin kuuluva tumman- tai punaruskeanvihreä kapealehtinen yksivuotisruoho.
Varsi on 10-40 cm pysty niukasti haarova.
Lehdet ovat vastakkain, melkein tasasoukkia lyhytruotisia.
Kukat ovat vaaleankeltaisia, teriö 1-2 cm, pitkätorvinen, ylemmät tukilehdet alempia leveämpityvisiä, tyvellä muutama liuska- tai hammaspari, kota verhiötä pitempi.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat verhiön mittaisia niukkasiemenisiä kotia.
Kasvupaikat ovat kuivahkot ja tuoreet kankaat, myös kalliot, rämemättäät ja paljakan alaosat.
Kangasmaitikka on puoliloinen, se ei pysty kasvamaan täysikokoiseksi ja kukkivaksi ilman sopivaa isäntäkasvia. 

Puolukka Vaccinium vitis-idaea

Kuva Jouko Lehmuskallio

Kanervakasveihin kuuluva pystyhkö nahkealehtinen vaaleakukkainen punamarjainen ainavihreä varpu.
Varsi on koheneva 5-40 cm.
Lehdet ovat kierteisesti lyhytruotisia paksuja 1-2 cm vastapuikeita tai pitkulaisia päältä tummanvihreitä, alta vaaleampia, tummapilkkuisia, laita taakäänteinen
(lehdestä tai muusta kasvinosasta, joka taittuu tai kääntyy alapinnan suuntaan).
Kukat ovat lyhyessä tiheässä latvatertussa, teriö 5-8 mm ruukkumainen valkoinen tai punertava.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat pyöreitä punaisia meheviä 5-8 mm happamia marjoja.
Kasvupaikkoja ovat kangasmetsät, suometsät, kalliot ja tunturikankaat. Se marjoo runsaimmin vanhoilla kuloalueilla, valoisissa rinnemetsissä, pellonlaiteilla ja harvapuustoisilla rämeillä.

Pihlaja Sorbus aucuparia

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva lehdiltään parilehdykkäinen, runsas- ja valkokukkainen, punamarjainen puu tai iso pensas.
Varsi on sileä 4-10 m harmaakuorinen, haarat yläviistoja.
Lehdet ovat kierteisesti 6-8-parisesti päätöparisia, lehdykät kapeanpuikeita sahalaitaisia, alta tavallisesti vaaleakarvaisia.
Kukat ovat 8-10 cm leveässä monihaaraisessa tiheässä kukinnossa n. 1 cm leveitä voimakastuoksuisia valkoisia, terälehtiä on viisi.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat punaisia 6-9-mm pyöreitä pohjusmarjoja.
Kasvupaikkoja ovat kuivahkot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, lehdot, metsänreunat, rehevät korvet, rannat, kalliorinteet ja niittymäet. Käytetään myös koristepuuna. Pihlajia tunnetaan yli 90 lajia. Euroopassakin lajeja on yli 50.

Nurmitatar Bistorta vivipara

Kuva Jouko Lehmuskallio

Tatarkasveihin kuuluva pieni haaraton kalju suikealehtinen tähkäkukintoinen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 10-30 cm.
Lehdet ovat kierteisesti, aluslehdet pitkä-, varsilehdet lyhytruotisia, ruodin tyvellä pitkä vartta putkimaisesti ympäröivä korvaketuppi, lapa kapea suikea päältä vihreä, alta harmahtava, laita alaskäänteinen.
Kukat ovat 2-6 cm pitkässä hoikassa pienikukkaisessa tähkässä, jossa on kukkia vain latvassa, alempien kukkien paikalla ruskeanpunaisia itusilmuja, valkoisia tai vaaleanpunaisia kehälehtiä on viisi.
Kukkimisaika kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat 3-särmäisiä pähkylöitä, jotka jäävät usein kehittymättä.
Kasvupaikkoja ovat tuoreet niityt, pihamaat ja peltoteiden varret.
 Kasvin tieteellinen nimi vivipara tarkoittaa ‘eläviä poikasia synnyttävä’. Itusilmuissa on runsaasti ravintoa ja näin taimi saa hyvän alun.

Tuomi Prunus padus

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva tiheäkasvuinen komeasti kukkiva terttukukintoinen valkokukkainen puu tai pensas.
Varsi on 2-15 m, haarat siirottavia tai riippuvia ja kuori tummanharmaa.
Lehdet ovat kierteisesti lyhytruotisia 6-10 cm soikeita pyöreätyvisiä suippokärkisiä ja sahalaitaisia.
Kukat ovat pitkissä tertuissa runsaskukkaisia, terälehtiä 5, valkoisia 6-9 mm.
Kukkimisaika on touko-jopa heinäkuu.
Hedelmät ovat mustia 5 mm yksisiemenisiä luumarjoja.
Kasvupaikkoja ovat lehdot, rantapensaikot, lehtokorvet ja metsien laiteet.
Usein jo alkukesästä upeasti kukkiva tuomi on maaperän suhteen vaatelias pensas tai monirunkoinen puu, joka viihtyy myös varjossa. Niukassa valossa se kukkii vähemmän ja muodostaa tiheitä, riippuvaoksaisia kasvustoja. Voimakastuoksuiset kukat houkuttelevatkin hyönteisiä kukkiin.

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Kuva Jouko Lehmuskallio

Asterikasveihin kuuluva pysty jäykkä haarova suikealehtinen valkomykeröinen monivuotisruoho.
Varsi on 30-60 cm.
Lehdet ovat kierteisesti ruodittomia tasasoukkia tai kapean suikeita, reunat hienosahaisia.
Kukat ovatt 1-2 cm leveissä mykeröissä harsussa (tiheän vastakohtana), niukkahaaraisessa huiskilomaisessa latvakukinnossa valkoisia kielimäisiä laitakukkia on 10-14, keskimmäiset kukat harmahtavia torvikukkia. 
Kukkimisaika on heinä-syyskuu.
Hedelmät ovat litteitä pähkylöitä.
Kasvupaikkoja ovat heinäpellot, viljapellot, pientareet, ojat, tienvarret, rannat ja joutomaat.
Kaunismykeröistä kasvia on siirretty myös heinäpelloilta kukkapenkkeihin ja viety tuliaisiksi kyläpaikkaan,näin sen leviäminen on saanut entisestään lisävauhtia.

Tähtitalvikki Moneses uniflora

Kuva Luopioisten kasvisto

Talvikkikasveihin kuluva 
pieni pyöreälehtinen yksikukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 5-12 cm.
Lehdet ovat vastakkain ruusukemaisesti kukkavanan tyvellä, talvehtivia lyhytruotisia, lapa 1-2 cm lähes pyöreä, laita hienosahainen.
Kukat ovat 1-suomuisen vanan latvassa yksittäin, teriö 15-20 mm leveä laakea valkoinen nuokkuva, emiön vartalo voimakas, suora.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat pystyjä 5-lohkoisia kotia.
Kasvupaikkoja ovat sammaleiset metsät, lehtomaiset kangasmetsät ja hakamaat.
Tähtitalvikin nimi viittaa kukan  levälleen avautuviin terälehtiin, jollaisia ei muilla talvikeillamme tavata. Tähtitalvikkia pidetään yhtenä metsäluontomme sykähdyttävimmistä kukkijoista.

Rautanokkonen Urtica urens

Kuva Wikipedia

Nokkoskasveihin kuuluva pysty haarova vaaleanvihreä polttavakarvainen 1-vuotisruoho.
Varsi on nelisärmäinen 10-50 cm.
Lehdet ovat vastakkain, lapa 1-4 cm soikea tai puikea, lyhyt- ja pyöreähkökärkinen, karkeahampainen, ruoti n. kaksi kolmannesta lavan pituudesta.
Kukat ovat 1-3 cm pitkissä lehtihankaisissa (lehtikannan ja varren välinen kulmaus) norkkomaisissa kukinnoissa, kukat pieniä vihertäviä, kehälehtiä 4.
Kukkimisaika on heinä-syyskuu.
Kasvupaikkoja ovat asutusten liepeet, rakennusten seinustat, tunkiot, muhevamultaiset kasvumaat ja typekkäät pellot. Kasvi on uhanalainen Kainuusta pohjoiseen.
Rautanokkosella on tavallista nokkosta kipakampi polte, ominaisuus, jota jopa lajin tieteellinen nimi painottaa. Rautanokkonen on myös isonokkosta matalampi, helakammanvihreä ja kiiltävämpi.

Mesimarja Rubus articus

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva matala punaruskeasävyinen, lehdiltään sormilehdykkäinen, punakukkainen, punamarjainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 10-25 cm.
Lehdet ovat kierteisesti 3-sormisia, lehdykät hieman epätasaisesti hammaslaitaisia.
Kukat ovat yksittäin tai kaksittain pitkäperäisiä 1-3 cm leveitä, terälehtiä 6-9 vaaleahkonpunaisia.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat tummanpunaisia mehukkaita kerrannaisluumarjoja.
Kasvupaikkoja ovat niityt, pientareet, suoniityt, tulvakorvet, soistuvat metsät, rantalehdot ja jokitörmät.
Suomen luonnonmarjoista mesimarja on monen mielestä ehdoton ykkönen. Marjojen aromi on hieno.
Mesimarja on Uhanalainen Ahvenanmaalla.

Metsäorvokki Viola riviniana

Kuva Jouko Lehmuskallio

Orvokkikasveihin kuuluva lehtiruusukkeellinen lehdiltään herttamainen sinikukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 10-25 cm.
Lehdet ovat pitkäruotisia leveän herttamaisia nyhälaitaisia (reunoissa on pyöreäreunaisia hampaita), korvakkeet pitkäkärkisiä tiheään ripsihampaisia, tyvellä lehtiruusuke, varsilehdet kierteisesti. 
Kukat ovat yksittäin roikkuvia vastakohtaisia, terälehtiä 5 alimmassa vaalea pussimainen kannus, teriö n. 1-3 cm sininen keskeltä vaaleampi. 
Kukkimisaika on touko-kesäkuu. 
Hedelmät ovat kolmiliuskaisesti avautuvia kotia. 
Kasvupaikkoja ovat metsät, niityt, nummet, lehdot ja kangasmetsät. Metsäorvokki koristaa loppukeväästä ja alkukesästä kauniilla kukinnallaan viljavia metsiä Etelä- ja Keski-Suomessa.
Metsäorvokki on uhanalainen kasvi mm. Pohjanmaalla, Kainuussa ja Koillismaalla.

Kannusruoho Linaria vulgaris

Kuva Jouko Lehmuskallio

Naamakukkaiskasveihin kuuluva pysty runsas- ja kapealehtinen keltakukkainen monivuotisruoho.
Varsi on jäykkä, usein ylhäältä haarova 20-70 cm.
Lehdet ovat kierteisesti, alimmat säteittäin tiheässä, ruodittomia ehytlaitaisia tasosoukkia noin 5 cm.
Kukat ovat pitkässä tiheässä latvatertussa, teriö noin 2-4 cm keltainen vastakohtainen kannuksellinen, ylähuuli 2-, alahuuli 3-liuskainen, alahuulen oranssi pullistunut tyvi sulkee teriön nielun.
Kukkimisaika on heinä-syyskuu.
Hedelmät ovat kaljuja pyöreitä kotia.
Kasvupaikkoja ovat tien- ja radanvarret, joutomaat, pellot, merenrantojen kivikot ja sorakot.
Kannusruoho on kukkiessaan näyttävä kasvi, sitä käytetään myös koristekasvina.

Ahosuolaheinä Rumex acetosella

Kuva Jouko Lehmuskallio

Tatarkasveihin kuuluva hento, kalju, usein punasävyinen pieni- ja ruskeasukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty tai koheneva ohut 10-40 cm.
Lehdet ovat kierteisesti, aluslehdet ruodillisia, lapa 2-6 cm 3-10 kertaa leveytensä pituinen, keihästyvinen, tyviliuskat voivat myös puuttua, ylimmät varsilehdet lähes ruodittomia.
Kukat ovat pystyhaaraisessa pitkässä lehdettömässsä latvakukinnossa, kukat pieniä, kehälehtiä 6, joista 3 sisintä laajenevat hedelmää suojaavaksi hedelmänverhiöksi (kehä- tai esilehdistä muodostunut hedelmää ympäröivä suojus).
Kukkimisaika on kesä-elokuu. 
Hedelmät ovat 3-särmäisiä pähkylöitä, henelmänverhiö alle 2 mm nystermätön.
Kasvupaikkoja ovat tienvierustat, pientareet, joutomaat, hakkuualueet ja kuivat pellot. 
Pelloilla se saattaa olla sitkeä rikkaruoho. Pääjuuri on syväle maahan tunkeutuva ja pintajuuristo on laaja. Ahosuolaheinä on kaksikotinen ja lehdet ovat happamanmakuisia. 

Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris

Alvejuurikasveihin kuuluva matala siro, lehdiltään kolmiomainen monivuotinen saniainen. Varsi on musta hoikka kiiltävä maavarsi.
Lehdet ovat yksittäin, ruoti 2-3 kertaa lavan pituinen, ohut, lapa 5-25 cm vaaleanvihreä leveän kolmiomainen, toistamiseen parilehdykkäinen, tyvilehdykät ruodillisia kolmiomaisia lähes kärkilehdykän kokoisia, pikkulehdykät pitkulaisia pariliuskaisia.
Itiöimisaika on heinä- elkokuu. Itiöpesäkkeet ovat lehden alapinnan pyöreissä itiöpesäkkeistöissä.
Kasvupaikkoja ovat varjoisat ja kosteat metsät, lehtomaiset kankaat, korvet ja kallioseinämät. Metsäimarteet muodostavat hyvillä kasvupaikoilla kauniita vihreitä "pitsikasvustoja".

Suopursu Ledum palustre

Kuva Jouko Lehmuskallio

Kanervakasveihin kuuluva pysty tummanvihreä latvakukintoinen valko- ja kookaskukkainen varpu.
Varsi on 30-100 cm, haarojen yläosat ovat ruskeakarvaisia.
Lehdet ovat kierteisesti, talvehtivia, lyhytruotisia 2-5 cm tasasoukkia (pitkä ja kapea), alta ruskeakarvaisia, laita alaskäänteinen.
Kukat ovat latvasarjassa pitkä- ja pystyperäisiä n. 1 cm leveitä, terälehtiä 5, valkoisia.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.
Hedelmät ovat 5 mm pitkiä kotia (kuiva aukeava ja muodostuu kahdesta tai useammasta yhteenkasvaneesta emilehdestä).
Kasvupaikkoja ovat kangasmetsät ja rämeet. Kasvi on myrkyllinen ja voimakastuoksuinen. Suopursun tuoksu tulee haihtuvista eli eteerisistä öljyistä.

Niittynätkelmä Lathyrus pratensis

Kuva Jouko Lehmuskallio

Hernekasveihin kuuluva lehdiltään parilehdykkäinen keltakukkainen monivuotisruoho.
Varsi on haarova 30-80 cm.
Lehdet ovat kierteisesti 1-parisia kärhellisiä (kosketukselle herkkä kasvien rihmamainen kiipeämis- ja tarttumaelin), lehdykät kapean suikeita, korvakkeet (lehden kannan litteitä, yleensä lehtimäisiä laajentumia) suuria, lehdykkämäisiä keihästyvisiä. 
Kukat ovat pitkäperäisissä tertuissa lehtihangoissa (lehtikannan ja varren välinen kulmaus), teriö 10-16 mm perhomainen keltainen.
Kukkimisaika on kesä-elokuu.
Hedelmät ovat kypsinä mustia palkoja. 
Kasvupaikkoja ovat kankaat, rinne- ja harjumetsät.
Kasvi on myrkyllinen.
Kukinta on  näyttävä ja kukkimisaikaan niittynätkelmä erottuu  ympäröivästä heinikosta. Se kiipeilee tarttumalla naapurikasveihin lehtien päässä olevilla kärhillään.

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Kuva Jouko Lehmuskallio

Kielokasveihin kuuluva pieni, leveälehtinen, terttukikintoinen, valkokukkainen monivuotisruoho.
Varsi on pysty 5-20 cm.
Lehdet ovat kierteisesti yleensä 2 melko kookasta ruodullista, herttamaista (sydämen muotoinen),suippokärkistä kasvulehteä varren puolivälin yläpuolella.
Kukat ovat perällisessä lyhyessä tiheässä latvatertussa, tuoksuvia, kehälehtiä 4, valkoisia 2-3-cm.
Kukkimisaika on touko-kesäkuu.
Hedelmät ovat pieniä tummsanpunaisia marjoja.
Kasvupaikkoja ovat kangasmaat ja karut lehdot. Sopivilla paikoilla se kasvattaa maarönsyillään laikkukasvustoja, jotka ovat voineet saada alkunsa yhdestä yksilöstä.
Oravanmarjan tieteellinen sukunimi Maianthemum, ’toukokuun kukka’, kertoo ytimekkäästi kukinta-ajan. Kasvin marjat ovat myrkyllisiä.

Kurjenjalka Potentilla palustris

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva pysty, parilehdykkäinen  (kerrannaislehti jossa lehdykät ovat pareittain ruodissa), ruskeanpunakukkainen monivuotisruoho.
Varsi on 20-50 cm, karvainen ja punertava. 
Lehdet ovat kiereiseti ruodillisia (lehden kannan ja lavan välinen, yleensä kapea osa), lapa 2- tai 3- parisesti päätöparinen, lehdykät 3-5- cm, kapeansoikeita, isohampaisia, päältä tummanvihreitä, alta sinertävänharmaita.
Kukat ovat latvahuiskilossa
 (päätteinen kukinnon muoto, jossa kukkaperät ovat kiinni yhdestä rangasta, joka on pitkä), 2-3-cm leveitä, verholehdet ruskean-, niitä lykyemmät terälehdet mustanpunaisia. 
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu.

Hedelmät ovat pieniä,
 pallomaisia pähkylöitä
(kuivien hedelmien tyyppi, joka kehittyy sikiäimestä, jossa on yksi ainoa siemenaihe).
Kasvupaikkoja ovat  nevat, letot, korvet, lätäköiden- ja lammenrannat.
 Kurjenjalan nimi luonnehtii osuvasti sekä linnun jalanjäljen muotoisia varsilehtiä että vetisiä kasvupaikkoja.

Harakankello Campanula Patula

Kuva Jouko Lehmuskallio

Kellokasveihin kuuluva pysty, hennohko, kapealehtinen, kellokukkainen 2-vuotisruoho.

Varsi on 20-80 cm, haarova ja hiukan karvainen.

Lehdet ovat kierteisesti nyhälaitaisia (lehden reunoissa on pyöreäreunaisia hampaita), aluslehdet lyhytruotisia, kapean vastapuikeita (lehden tyven puoli on kapeampi kuin kärjen puoli), varsilehdet ruodittomia (lehden lavan tyvi ympäröi vartta), tasasoukkia (lehti pitkä ja kapea).

Kukat ovat haarovassa harsussa (harva) latvakukinnossa 2-2,5 cm kellomaisia, sinipunaisia, kapeatyvisiä ja  syvään liuskaisia.

Kukkimisaika on kesä-syyskuu.

Hedelmät ovat pystyjä, ylhäältä avautuvia kotia (useasta emilehdestä muodostuva aukeava hedelmä).

Kasvupaikkoja ovat niityt, kylvönurmet, tienvieret ja pellonpientareet. 

Kasvi on maitiaisnesteellinen.

Harakankello on Suomessa varsin yleinen kasvi, Pohjois-Suomessa harvinaisempi.

Ahomansikka Fragaria vesca

Kuva Jouko Lehmuskallio

Ruusukasveihin kuuluva matala, rönsyilevä, lehdiltään 3-lehdykkäinen, valkokukkainen, punamarjainen monivuotisruoho.
Lehdet ovat ruusukkeena, pitkäruotisia, ruoti pysty- tai siirottavakarvainen, 3-lehdykkäisiä, lehdykät 1-4 cm, soikeita ja sahalaitaisia.
Kukat ovat pitkän myötäkarvaisen perän päässä yksittäin, terälehtiä 5, valkoisia 4-6 mm pyöreähköjä ja toisiaan koskettavia.
Kukkimisaika on kesä-heinäkuu. Hedelmät ovat punaisia meheviä ja kiiltäviä.
Kasvupaikkoja ovat rinnelehdot, lehtometsät, niityt ja kedot.
Ahomansikka on Suomessa alkuperäinen luonnonkasvi.

Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana

Kuva Wikipedia

Alvejuurikasveihin kuuluva pystyhkö, lehtikimppuina kasvava, leveähkölehtinen, tummanvihreä, monivuotinen saniainen.
Varsi on lyhyt suomuinen maavarsi.
Lehdet ovat pystynä harvahkona kimppuna, talvehtivia, 30-50 cm, lehtiruoti noin lavan pituinen, 2 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät kapean kolmiomaisia, pikkulehdykät pariosaisia tai parijakoisia.
Itiöimisaika on heinä- elokuu.
Itiöpesäkkeet ovat lehden alapinnan pyöreissä, munuaismaisen katesuomun peittämissä itiöpesäkkeistöissä.
Kasvi on myrkyllinen.
Kasvupaikkoja ovat lehdot, rantapensaikot, ojanvarret, tuoreet kalliorinteet, korpilaiteet (märkä neva) ja ruohokorvet.
Metsäalvejuuri on kookkaista saniaisista yleisin.

Metsätähti Trientalis europaea

Kuva Jouko Lehmuskallio

Esikkokasveihin kuuluva matala,leveälehtinen, kookas- ja valkokukkainen monivuotisruoho.
Varsi on 5-20 cm, ohut  ja jäykkä.
Lehdet ovat säteittäisenä latvaruusukkeena, lähes ruodittomia, 3-8-cm, keskenään erikokoisia, soikeahkoja, latvaruusukkeen alla varrella voi olla kierteisesti pieniä lehtiä.
Kukkia on 1 tai 2 latvaruusukkeen lehtihangoissa, pitkä- ja hentoperäisiä, 1-2 cm leveitä ratasmaisia, valkoisia tai vaaleanpunertavia, terälehtiä 7.
Kukkimisaika on touko- heinäkuu.
Hedelmät ovat pallomaisia, verkkokuvioisia kotia.
Kasvupaikkoja ovat kangasmetsät, korvet, letot (ravinteikkaiden alueiden suotyyppi), metsäniityt, pientareet ja tunturikankaat.
Metsätähti kuuluu yleisimpiin Suomen metsäkasveihin.